GEO - Uusi ikkuna maailmaan

Kolumni: Leif Schulman

Kenia ei jättänyt kylmäksi

Leilf Schulman 5-6/16 S_L

Olin helmikuussa kenttäkurssilla Keniassa yhdessä 16 lukiolaisen kanssa, jotka kaikki olivat Afrikan mantereella ensimmäistä kertaa. Matkamme Nairobin kautta Taita-Tavetan maakunnassa sijaitsevaan Wundanyin pikkukaupunkiin ja takaisin onnistui täydellisesti!

Mietin viime kolumnissani (GEO 11–12/2016), mitä Afrikka mahtaisi nuorille opettaa. Matkan lopussa me opettajat pyysimme heitä kirjoittamaan yhdellä virkkeellä, mitä loppuelämän kantavaa he uskoivat oivaltaneensa. Tässä kolumnissani olen oppilaiden luvalla lainannut heidän ajatuksiaan – kunkin virkkeen eri vastaajalta.

”Matkustaminen on paras tapa päästä eroon ennakkokäsityksistä, joita ei ehkä ole edes tajunnut itsellään olevan. Kun kohtaa ihmisiä avoimin mielin ja ajattelee olevansa samanarvoinen, on parhaat edellytykset oppia uutta ja avartaa maailmankuvaansa. Kaikki ihmiset ovat lopulta kulttuurista tai taustastaan riippumatta samanlaisia.”

Ajatukset tuntuvat ehkä kliseisiltä, mutta kun mietteet synnyttää omakohtainen kokemus, ne pysäyttävät. Matkallamme olimme Ngangaon lukion vieraina. Opiskelijamme osallistuivat paikallisten ikätovereittensa oppitunneille ja pelasivat leikkimielisen Kenia–Suomi-jalkapallo-ottelun. Kävimme myös yhdessä retkellä sademetsässä. Aitoihin kohtaamisiin oli tilaisuuksia ja aikaa.

”Kaikki ennakkoluuloni kehitysmaita kohtaan muuttuivat pysyvästi! Kenialaiset ovat elämäniloisia ja positiivisia, eivätkä he stressaa pienistä asioista; se on jotain, mitä meidän kaikkien tulisi osata. Vaikka elämässä tulee vastoinkäymisiä, eteenpäin selviää loputtomalla positiivisuudella ja tahdonvoimalla.”

Voiko kansainvälisyyskasvatuksella olla tärkeämpää päämäärää kuin ennakkoluulojen poistaminen ihmisten väliltä? On vaikea nähdä, miten tällaisia oppimistuloksia voisi saavuttaa tavanomaisessa koulu-opetuksessa.

”Opin, että ylellisyydet eivät takaa hyvää ja onnellista elämää: vaikkei ole paljon rahaa, voi silti olla paljon onnellisempi kuin monta kertaa rikkaampi. Kaikki, mikä merkitsee, on oma suhtautuminen asioihin. Pitäisi olla kiitollinen siitä, mitä on. Jokainen kenialainen auttaa muita, vaikkei olisi edes varaa. Luteiden vierestä heräämisestä voi selvitä pelkällä ällötyksellä, eikä siihen kuole.”

Yltäkylläisyyden hemmotteleman länsimaalaisen on lintukodostaan käsin vaikeaa arvioida aineellisen hyvän todellista merkitystä. Voi olla mahdotonta ymmärtää, että niukempaan tottunut ei ehkä edes kaipaa uusinta älypuhelinmallia ja pätkimätöntä wi-fiä.

Yksi oppilas oli vielä lisännyt: ”Vastaisuudessa haluaisin auttaa kehitysmaita.” Tajusin viimeistään silloin, että tämä kurssi kannatti järjestää.

Professori Leif Schulman on Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen johtaja. Hän on tutkinut luonnon monimuotoisuutta eri puolilla maailmaa ja toiminut lukuisissa alan kansallisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Myös tieteen popularisointi on kuulunut Schulmanin työtehtäviin koko uran ajan.

  • Suosikit
  • Firefox
  • del.icio.us
  • Google
  • ie
GEO International