GEO - Uusi ikkuna maailmaan

Kolumni: Hannu-Pekka Björkman

Koboltinsininen uni

Costa del Solin ja Algarven rannikkoa myötäileviä teitä ajaessa tulee helposti pohtineeksi, miten ihminen on onnistunut rakentamaan paratiisista niin tylsän näköisen paikan. Aurinkoa ja merta toki riittää, mutta kulttuurinnälkäinen matkaaja kääntää suuntansa helposti sisämaata kohti.

Hannu-Pekka Björkman

Joitakin vuosia sitten lomailin Algarvessa moottoritie A22:n ja Välimeren väliin sijoittuvassa lomakylässä Vale de Lobossa. Huomasin pian, etten ollut auringonpalvoja enkä golfaaja. Janosin nähdä edes vilauksen paikallista arkea ja historiaa. Auttamattomasti vanhentunut Berlitz-oppaani ei antanut juurikaan toivoa suurista kulttuurielämyksistä. Viimeisenä toivonani ja tuntien harhailun jälkeen päätin kurkistaa sisälle Almancil-nimisen kylän kirkkoon. Tuo kurkistus pelasti lomani ja antoi uuden mielenkiinnon kohteen, joka on sittemmin ohjannut askeliani Portugalia tallatessani.

Valkeaksi kalkittu kirkko ei ulkoapäin antanut viitteitä siitä, mitä se pitäisi sisällään. Muistan vieläkin, kuinka avasin oven paahtavassa helteessä ja kirkon viileyteen astuttuani pysähdyin hämmentyneenä paikoilleni. 1600-luvun lopussa rakennettu barokkikirkko oli nimeltään São Lourenço eli Pyhän Laurentiuksen kirkko. Sen sisätilat olivat lähes kauttaaltaan koboltinsinisten azulejos-laattojen peitossa. Laatat kertoivat Pyhän Laurentiuksen elämästä ja marttyyrikuolemasta. Alttari oli kullattua puuta.

En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Vaikka kirkko ei ollut sisätiloiltaan kovinkaan suuri, se tuntui silmissäni laajenevan loputtomiin. Lattiasta kattoon ulottuvat ja väritykseltään yhtenevät kuva-aiheet antoivat katsojalle mahdollisuuden vaihtaa perspektiiviä ja kolmiulotteisuuden vaikutelmaa yhdellä katseen siirrolla.

Azulejo tulee arabian sanasta ”al-zulaycha”, joka tarkoittaa pientä kiillotettua kiveä. Lasitettuja tiiliä ryhdyttiin käyttämään rakennusten ulko- ja sisäpinnoissa Iberian niemimaan kristityissä kuningaskunnissa. Arabivalloittajien Lähi-idästä tuoma azulejos-taide alkoi kehittyä renessanssin ja majolikatekniikan myötä.

Portugalin azulejos-taiteen sinivalkoisuus taas juontaa juurensa alankomaalaisten lasitiilivalmistajien innosta matkia suosittua kiinalaista posliinia 1600-luvun lopulla. Portugalin aristokraatit käyttivät alankomaalaisia tiiliä palatsiensa koristamiseen.

São Lourençon kirkko oli kuin pieni ihme keskellä hotellien, golfkenttien ja uima-altaiden valloittamaa Algarvea. Merkki siitä, että paratiisissa on myös ihmisen luomaa kauneutta!

Hannu-Pekka Björkman työskentelee näyttelijäntyön professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Hän on näytellyt lukuisissa rooleissa teatterissa, elokuvissa sekä televisiosarjoissa. Björkman on kirjoittanut kolme kirjaa, joista viimeisin, esseeteos Välähdyksiä peilissä, ilmestyi vuonna 2014.

  • Suosikit
  • Firefox
  • del.icio.us
  • Google
  • ie
GEO International