GEO - Uusi ikkuna maailmaan

Kolumni: Elina Hirvonen

Oppia populisteilta

Kolumnisti Elina Hirvonen 3/16

”Miten tässä näin kävi?” Kysymys toistui länsimaisten liberaalien keskusteluissa koko viime vuoden. Kysymyksen herätti kansallismielisten ja joissain tapauksissa äärioikeistolaisten populistipuolueiden kannatuksen vahvistuminen useassa Euroopan maassa, Britannian kansanäänestyksen päätös irtautua eurosta ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi. Muutosten aalto tuntui pyyhkivän koko Eurooppaa niin nopeasti, että ainakin oma tunnelmani kansalaisena oli jatkuvan hämmentynyt: mitä täällä oikein tapahtuu? Ja ennen kaikkea: mitä täällä pitäisi tehdä?

Kuvasin viime vuoden ajan Kiehumispiste-dokumenttielokuvaa Suomen jakautuneesta, aggressiivisesta ilmapiiristä. Kiersimme kuvausryhmän kanssa vastaanottokeskuksia ja turvapaikanhakijoita vastustavissa mielenosoituksissa eri puolilla Suomea.

Mielenosoitukset olivat täynnä vihaa ja epäluuloa, jollaista en ole koskaan ennen Suomessa kohdannut.

Kuunnellessani mielenosoitusten puheita ja katsellessani ihmisten reaktioita mieleen nousi aina sama kysymys: koska näille ihmisille on puhunut joku poliittinen toimija? Koska viimeksi joku, jolla on valtaa, on kuullut heidän ajatuksiaan, toiveitaan, huo-liaan ja pelkojaan? Koska viimeksi joku on osoittanut, että he ovat tärkeitä ja että heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin?

Mitä enemmän olen pohtinut populististen puo-lueiden toimintaa, sitä vahvemmin olen alkanut ajatella, että muiden poliittisten toimijoiden pitäisi seurata sitä tarkkaan – ja ottaa oppia siitä, missä populistit ovat hyviä. Jokainen politiikasta kiinnostunut länsimainen ihminen osaa luetella populistipuolueiden viat: ne maalailevat uhkakuvia ja tarjoavat helppoja ratkaisuja, joita eivät valtaan päästyään pysty toteuttamaan.

Mutta entä ne puolet, joista kannattaisi ottaa oppia? Esimerkiksi nämä: populistipuolueet tarjoavat vision tulevaisuudesta. Se visio voi olla epärealistinen, uhkakuvilla mässäilevä tai kammottava, mutta se on myös selkeä, konkreettinen, ja ennen kaikkea se on olemassa. Niillä on kyky puhutella ihmisiä, jotka eivät koe tulevansa muuten kuulluiksi. Ja ne osaavat puhutella ihmisiä tavalla, joka voimaannuttaa.

Ja ennen kaikkea: populistipuolueet ja muut populistiset liikkeet ovat puhuneet suoraan ihmisille, joita muut poliittiset toimijat eivät pitkään aikaan ole puhutelleet. Liikkeiden kannatuksen samanaikainen vahvistuminen saattaa kertoa kaikkein eniten muiden poliittisten liikkeiden epäonnistumisesta.

Kun jossain on joukko ihmisiä, joita valtaapitävät eivät puhuttele – lopulta joku tekee sen. Populismin nousua ei varmasti voiteta kauhistelemalla. Mutta sen voi ehkä voittaa esittämällä jotakin parempaa – ja tekemällä se populistien parhailla opeilla.

”Koska viimeksi joku on osoittanut, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin?”

Elina Hirvonen (s. 1975) on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja. Hän on asunut myös kaksi vuotta Sambian Lusakassa ja työskennellyt elokuvantekijänä ja toimittajana useissa Afrikan maissa. Hirvosen tuorein romaani Kun aika loppuu ilmestyi maaliskuussa 201

  • Suosikit
  • Firefox
  • del.icio.us
  • Google
  • ie
GEO International