GEO - Uusi ikkuna maailmaan

Kolumni: Leif Schulman

Ufoja on sittenkin!

Avaan raskaan, metallisen palo-oven, jossa lukee ”olosuhdelukko”.

Leif Schulman 11-12/2015

Vastakkaisella seinällä on edessä toinen ovi. Käyn siitäkin. Viileä ilma tulvahtaa kasvoille. Edessäni aukeaa iso halli, jonka keskikäytävän molemmin puolin on pitkä rivi korkeita liukuhyllystöjä. Jokaisessa hylly-yksikössä on satoja ulosvedettäviä laatikoita, joista jokainen on täynnä – pieniä, kuolleita eläimiä. Olen Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen hyönteiskokoelmissa.

Helmikuussa uutisoitiin hauskasta nimestä, joka oli annettu Keniasta löydetylle uudelle ampiaislajille: Thaumatodryinus tuukkaraski ristittiin suomalaisen jääkiekkomaalivahdin mukaan. Ampiainen oli tuntematon lentävä eliö, unidentified flying organism eli ufo, kunnes se jäi tutkijan pyydykseen Kenian Taitavuorilla ja kuvattiin tieteelle uutena lajina.

Tropiikissa ufoja havaitaankin jatkuvasti. Iso osa havainnoista tehdään monimuotoisista ja riittämättömästi tutkituista ryhmistä kuten hyönteisistä, mutta tunnistamattomien joukossa on yhä myös lepakoita ja lintuja.

Tropiikin satumaisesta ja heikosti tutkitusta lajirikkaudesta huolimatta suurinta osaa tuntemattomasta elämästä ei löydetä sieltä. Useimmat tieteelle uusista lajeista tavataan luonnontieteellisistä kokoelmista. No, sinne ne ovat usein päätyneet juuri trooppisilta alueilta, mutta tuntemattomat lajit odottavat kokoelmissa keskimäärin 21 vuotta, ennen kuin joku tutkija ehtii huomata ja kuvata ne. Toisinaan viive on yli vuosisadan mittainen, ja kuvattava laji on saattanut jo ehtiä kuolla sukupuuttoon.

Luomuksen hyönteishallissa on huolellisesti preparoituja, neuloihin asetettuja ja pienenpienin etiketein varustettuja tieteellisiä näytteitä yhteensä yhdeksän miljoonaa! Joukossa ei taida olla Tuukka Raskin kaimoja – joskaan tätä emme varmuudella tiedä.

Ufoja siellä aivan varmasti on, todennäköisesti tuhansia. Jopa 90 prosenttia maapalloa kanssamme jakavista lajeista on vielä kuvaamatta. Suuri osa niistä lymyää odottamassa löytäjäänsä maailman luonnontieteellisten kokoelmien noin kolmen miljardin näytteen joukossa.

Avaruudessa lymyävää elämää etsitään miljardipanostuksin suurissa tutkimuslaitoksissa kuten Nasassa. Avaruutta kuulostellaan ja tihrustellaan, aurinkokuntamme rajoille singotaan aluksia, erilaisia heikkoja signaaleja koetetaan tulkita.

Olen pitkään ihmetellyt, miksei ihmiskunta hanakammin etsi niitä ufoja, joita tiedämme olevan metsissämme ja kaapeissamme. Miksi sijoitamme mieluummin valtavasti enemmän rahaa sellaisen elämän etsimiseen, jonka olemassaolosta ei ole minkäänlaisia takeita?

Professori Leif Schulman on Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen johtaja. Hän on tutkinut luonnon monimuotoisuutta eri puolilla maailmaa ja toiminut lukuisissa alan kansallisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Myös tieteen popularisointi on kuulunut Schulmanin työtehtäviin koko uran ajan.

  • Suosikit
  • Firefox
  • del.icio.us
  • Google
  • ie
GEO International