GEO - Uusi ikkuna maailmaan

Kolumni: Elina Hirvonen

Yksisilmäisyys yhdistää

Pariisin terrori-iskun jälleen olen ajatellut paljon Muhammad Mossadeqia, joka kuoli kotiarestissa Teheranin lähellä maaliskuussa 1967.

”Isku osoittaa, kuinka vaikeaa on sovittaa yhteen länsimaista ja islamilaista demokratiakäsitystä”, sanoi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen Helsingin Sanomissa Pariisin iskujen jälkeen.

”Muslimikulttuurit eivät muutu”, kirjoitti sittemmin Euroopan parlamenttiin noussut Jussi Halla-Aho blogissaan jo vuonna 2006, ja samaa ajatusta ovat toistaneet myös eduskuntaan valitut Suomen Sisun jäsenet.

Länsimaiseen ”demokratiakäsitykseen” ovat lähihistoriassa kuuluneet orjuus, keskitysleirit, siirtomaavalta, muiden maiden demokraattisesti valittujen hallitusten syökseminen vallasta, salaiset vankilat ja vesikidutus.

”Muslimikulttuurit” taas ovat kovin erilaisia riippuen siitä, kysytkö asiaa Isis-äärijärjestön johtajalta Abu Bakrilta, brittiläiseltä feministitaiteilijalta Yara el-Sherbiniltä vai joltain muulta maailman 1,6 miljardista muslimista. Palestiinan alue on nyt erilainen kuin 1800-luvulla, jolloin muslimit, kristityt ja juutalaiset elivät siellä rinnakkain. Malesia, Turkki ja Afganistan ovat muslimienemmistöisiä maita, juuri muuta yhteistä niillä ei ole. Ne kaikki muuttuvat, eikä muutosta määrää uskonto, vaan politiikka.

Se, että tätä itsestäänselvyyttä on tarpeen vääntää rautalangasta, liittyy politiikkaan. Ajatus muuttumattomista, yhteen sovittamattomista, toisilleen vihamielisistä kulttuureista on kätevä tapa lietsoa vihaa ihmisryhmien välille. Maailmankuva, joka kiistää kulttuurien muutoksen, ihmisryhmien moninaisuuden ja eri taustoista tulevien ihmisten mahdollisuuden elää rinnakkain, johtaa väistämättä väkivaltaan. Islamistit ja nationalistit viljelevät samaa, historialle ja tosiasioille vierasta ajatusta.

Muhammad Mossadeq oli 1950-luvun alussa Iranin demokraattisesti valittu, maallinen pääministeri. Hänen tavoitteensa oli kansallistaa Iranin öljyvarat. Se hermostutti maan öljystä hyötyneet Britannian ja Yhdysvallat niin, että keskustiedustelupalvelu CIA sysäsi Iranin hallituksen vallasta vuonna 1953. Jos näin ei olisi tapahtunut, Iran olisi hyvin toisenlainen maa kuin nyt.

Myös moni muu asia maailmassa saattaisi olla toisin. Vallankaappaus aloitti Iranin murroksen maallisesti hallitusta valtiosta uskonnolliseksi diktatuuriksi. Se antoi alkusysäyksen poliittisen islamin soveltamiselle käytäntöön ja kylvi osaltaan alueelle Yhdysvaltain vastaista vihaa, josta on sittemmin versonut paljon muuta. Maailma muuttui tavalla, jonka seuraukset tuntuvat yhä. Muutoksen käynnisti lyhytnäköinen politiikka.

Kirjoittaja Elina Hirvonen (s. 1975) on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja. Hän on asunut myös kaksi vuotta Sambian Lusakassa ja työskennellyt elokuvantekijänä ja toimittajana useissa Afrikan maissa.

  • Suosikit
  • Firefox
  • del.icio.us
  • Google
  • ie
GEO International