Afrikka
Burundin enkeli
Ruyigin kaupungissa itäisessä Burundissa leipomo ja autokorjaamokin on nimetty enkelten mukaan: Garage des Anges, Boulangerie des Anges, Cité des Anges ja Villa des Anges. Taivaalliset paikat ja lähes koko kaupungin on luonut sydämellisesti naurava nainen, jonka ääni jylisee kuin Jerikon pasuunat. ”Sanokaa minua vain Maggyksi!”
Marguerite Barankitse: la femme aux dix mille enfants, kymmenentuhannen lapsen äiti. Hän on nainen, joka asettui aikuisten vihan ja lasten avuttomuuden väliin 300 000 ihmisen hengen vaatineessa Burundin sisällissodassa. Hän uskalsi nousta miesten mielivaltaa vastaan pelastaakseen tuhansia sota- ja aidsorpoja. Hän on kaikkien niiden lasten äiti, joilla ei ole enää ketään, joka huolehtisi heistä.
Marguerite Barankitsen rohkeat teot herättävät ihailua. Joissakin ne saattavat edelleen herättää vihaa. Joka tapauksessa tunteet ovat voimakkaita, niin kuin Maggyn uskomattomien käänteiden värittämässä elämässä muutenkin. Tämä aamu ei ollut poikkeus: ”Löysin vauvan!” Maggy huutaa aamuhämärässä. Hän oli palaamassa kotiin talonsa takana olevasta kappelista ja melkein kompastui sanomalehtipaperiin kapaloituun poikavauvaan, joka oli jätetty hänen ulko-ovelleen.
”Olen hieman hullu, ymmärräthän, mutta iloitsen tästäkin lapsesta”, 10 000 lapsen äiti sanoo.
Talon sisälle puhaltaa puutarhasta hento tuulenvire, johon sekoittuu pinjan, eukalyptuksen ja raikkaan sateen tuoksua. Ruyigi sijaitsee melkein 1 000 metriä korkeammalla kuin kuuma pääkaupunki Bujumbura Tanganjikajärven rannalla. Ruyigissa ei ole tietoakaan pääkaupungin melskeestä. Kadut täyttyvät vitkastelevien koululaisten naurusta. Linnut laulavat aamutuulessa havisevien banaanipuiden lehtien suojissa. Parkkipaikalta kantautuu auton ääni. ”Se on autonkuljettajani Gérard”, Maggy sanoo. ”Kun tutustuin häneen, hän oli lapsisotilas. Hän oli tulossa tappamaan minua.”
Maggyn puhe vilisee ohimennen mainittuja kauheuksia – aivan kuin ne olisivat vain arkisia sivujuonteita Maggyn elämässä. Tai ehkäpä hänen elämäntarinassaan on vain ollut niin paljon kauheuksia, että ne ovat arkipäiväistyneet. Hänen tarinansa on kuin satu, jonka karmaisevan alun kuulija kestää vain, koska tietää, että satu loppuu onnellisesti.
Teksti: Michael Stührenberg
|
