Kolumni: Rita Strömmer
Haiti ilman suojapukua
”Millainen on pelastusryhmä, jolla ei ole kaupungin karttaa?”
Ennen auringon nousua ylitimme maiden rajan. Pakettiautossa vietetyn yön jälkeen olimme täynnä hyttysenpuremia. Napsimme sormituntumalta paikallisia malarialääkkeitä.
Aurinko nousi, ja Olofsson-hotellin portti aukeni. Kollegat nukkuivat ajotiellä aurinkotuoleissa. Lähdimme kaupungille katsomaan ihmiskohtaloita ja maanjäristyksen tuhoja. Kuolema oli raunioissa. Se haisi.
Haitia on koeteltu pitkään. Niinpä haitilaiset eivät hätkähdä teiden varsilla pullistuvia ja mätäneviä vainajia. Niitä on ollut aina. Duvalierin isä ja poika lahtasivat kansalaisiaan. Heillä oli tarkoitukseen soveltuva puolisotilaallinen gangsterijoukkonsa. Valtion uskontona oli voodoo, ylipappina itse kuolema eli Baron Samedi.
Ihmisen kaikki eritteet näkyivät kaduilla, niin kuolleiden kuin elävienkin. Yhtä sotkua, joka lemusi ja tarttui. Raunioihin juuttuneet menettivät nestettä kuumuudessa, mutta sää saattoi silti olla suosiollinen hengestään kamppaileville. Ihmepelastumisia oli odotettavissa vielä viikon kuluttua järistyksestä.
Risteyksessä lakanan alta pilkisti pieni jalka. Lapsen ruumis odotti noutajiaan, paikallispoliiseja lava-autoillaan. Lapsi päätyi kai joukkohautaan. Ei tiedetä, kuka hän oli. Haitissa on ihmisiä, joita ei näy missään rekisterissä.
Keskellä tietä makasi mies. Hän kätensä oli jäykistynyt pystyyn. Viimeinen vilkutus.
FEMAn pelastuspartio hurautti nelivetoletkalla talon pihaan. Mukana oli amerikkalaissotilaita hampaisiin asti aseistettuina. ”Täytyy taata turvallisuus”, he sanoivat. Vettä pelastuspartion jäsenillä oli vain omiin tarpeisiin. Mitä ryöstettävää heillä olisi ollut?
Osa partion jäsenistä heittäytyi makoilemaan katoksen alle. Toiset heistä pyysivät alueen karttaa. Millainen on pelastusryhmä, jolla ei ole kaupungin karttaa? Joku muisti, että täällä oli jo käyty. Paikallinen amerikkalaisnainen kiisti nähneensä pelastuspartiota. Lopulta partio katsoi karttaa ja lähti alueelle, missä he olivat mielestään jo olleet.
Amerikkalaisnainen oli nähnyt belgialaisia. He olivat turhautuneita: ketään ei saataisi pelastettua, vaikka vainukoira löytäisi eloonjääneitä. Ajanhukkaa. Missä vaiheessa tulisi keskittyä eläviin?
Israelilla on Haitissa sairaala. Se pystytettin rikkaan liikemiehen valtavaan tehdashalliin. Miehellä ja israelilaisilla pelastusryhmillä täytyy olla jokin yhteistyökuvio, sillä kukaan muu ei ollut saanut klinikkaansa pystyyn valmiudesta huolimatta.
Ajatellaanko megaoperaatioissa, että on parempi antaa osan ihmisistä ensin kuolla ja pelastaa massiivinen ihmismäärä sitten viikon kuluttua? Voiko luonnonkatastrofin uhreja verrata siviiliuhreihin sodassa?
Ilmeisesti vieläkään ei ole saatu kirjoitettua opasta Kuinka toimia joustavasti, tehokkaasti ja nopeasti kriisialueilla. Jos sellainen on, miksei kukaan lue sitä?
Paikallinen mies työntää päänsä romahtaneen talon sokkeloihin. Ei kypärää, ei suojapukua.
Rita Strömmer
Kirjoittaja on toimittaja ja kuvaaja, joka on kiertänyt 15 vuotta maailmaa. Hänen viimeisin asemapaikkansa oli Bangkok vuosina 2004−2005. Tällä hetkellä Strömmer työskentelee MTV3:n ulkomaantoimittajana ja videojournalistina.
Teksti: Rita Strömmer
|
