Urheilu

Hyvä jalkapallokenkä uppoaa palloon tasaisesti

Monet huippujalkapalloilijoiden käyttämät kenkämallit perustuvat saksalaisen biomekaanikon Ewald Hennigin kehitystyöhön. Hän etsii täydellisen kengän kaavaa.

Millainen on ihanteellinen jalkapallokenkä?

Tärkeintä on kengän hyvä pito nurmikolla. Siihen vaikuttaa pohjan nastojen ja nappuloiden muotoilu. Kengän täytyy myös sallia pelaajan nopea reagointi. Siksi on tärkeää, että kenkä on valmistettu kevyistä materiaaleista kuten hiilikuidusta. Kenkä voi painaa vain 150 grammaa. Cristiano Ronaldon kaltaiset huippupelaajat pelaavat hiilikuitukengillä. Tulevaisuuden kengillä pystytään tarkempiin laukauksiin kuin nykyisillä malleilla.

Eikö laukauksen tarkkuus riipu pelaajasta?

Kyse on hyvien pelaajien välillä hiuksenhienoista eroista. Juuri niihin vaikuttaa oleellisesti kenkä, kuten osumatarkkuustutkimus on osoittanut. Kokeessa toista sataa koepelaajaa laukoi yhteensä yli 30 000 kertaa kohti sähköistä maalitaulua. Kävi ilmi, että laukaus on erityisen tarkka silloin, kun kenkä uppoaa palloon tasaisesti. Silloin paine jakautuu tasaisesti kengän ja pallon välillä.

Miten valmistetaan kenkä, jolla osumia tulee?

Pyrimme kengän rakenteen avulla tasoittamaan jalan luista johtuvia anatomisia epätasaisuuksia, joiden vuoksi laukauksessa kenkään kohdistuva paine jakautuu epätasaisesti. Tiettyjä kengän kohtia esimerkiksi pehmustetaan geelillä.

Pallotuntuma kuitenkin piilee jalassa, ei kengässä.

Mutta ei pelkästään jalassa! Kengällä on pallotuntuman kannalta suuri merkitys. Kollegani tutkivat painetta ja värähtelyä tuottavien laitteiden avulla, missä kohdin jalka on erityisen tuntoherkkä. Ihossa on mekanoreseptoreita, aistinsoluja, jotka välittävät pallokontaktista saadun informaation aivoihin. Ne antavat pelaajalle laukauksen yhteydessä palautteen siitä, miltä maaliin osunut laukaus tuntuu.

Jalka siis tallentaa muistiin onnistuneen laukauksen?

Tietyllä tavalla kyllä. Aistinsolut tuottavat muistikuvia, ne herättävät pelaajassa tunteen, joka hänellä oli edellisen osuman yhteydessä. Silloin alkaa motorinen oppiminen, ja pallotuntuma paranee taas hitusen.

Kokeillamme saamme selville, missä kohden jalkaa tämä tarkkaan ottaen tapahtuu. Voimme laatia ihon herkkyyskartaston ja osoittaa, mitkä kengän kohdat on muotoiltava ohuemmiksi tai mihin kohtiin kenkää valmistettaessa on pantava herkempää materiaalia. Tarkoitus on, että aistinsolut pystyvät laukauksen yhteydessä tunnistamaan pallon mahdollisimman hyvin. Tuloksena meillä on kenkä, jonka kärki on – herkkyyden mukaan – valmistettu yhdestä kohdasta ohueksi, toisesta paksuksi.

Entä kun pelataan paljain jaloin?

Paljasjaloin tehtiin nopeampia laukauksia. Silloin jalan voi ojentaa täysin. Jalan ja säären keskinäinen kytkentä lisää niin sanottua tehollista massaa. Se puolestaan kiihdyttää pallon vauhtia. Jos kengän pohja on kova, jalkaa ei voi ojentaa optimaalisesti, mikä johtaa pienempään teholliseen massaan. Jalka joutuu siis työskentelemään kenkää vastaan.

Pitäisikö huippupelaajien pelata siis ilman kenkiä?

Ei, sillä paljain jaloin laukominen tekee kipeää. Silloin ei myöskään ole pitoa: paljasjaloin laukoja voi liukastua helposti. Paljain jaloin saatu tulos osoitti kuitenkin yhden seikan: valmistajien pitäisi tulevaisuudessa suunnitella kenkiä, joissa jalan voi ojentaa paremmin. Näin laukauksista saataisiin entistä nopeampia.

Teksti: GEO