Aika
Miksi emme pidä jonottamisesta?
Saksalainen kulttuuriantropologi Heinz Schilling väittää, että jonottaminen on demokraattinen tapa viettää aikaa. Hän neuvoo ottamaan tapahtumasta kaiken irti.
Miksi pidämme odottamista epämiellyttävänä?
Odottaminen on elämässä poikkeustapaus, särö ajan kulumisessa. Tahattomien taukojen aikana meistä tuntuu, että menetämme arvokasta aikaa. Erityisen ikävää se on silloin, kun joutuu odottamaan olosuhteiden pakosta eikä voi itse vaikuttaa asiaan. Silloin ihminen tuntee itsensä voimattomaksi.
Tottuuko odottamiseen?
Sen voi oppia. Koko elämä on ajankäytön opettelemista.
Muuttuuko tapamme suhtautua aikaan vanhemmiten?
Odottamisen luonne ja suhtautuminen siihen muuttuvat. Nuorena ihminen odottaa aina seuraavaa etappia: koulun päättymistä, ajokorttia, ensimmäistä omaa asuntoa. Ikääntyessä ihminen tietää, että elinaika lyhenee, ja hän alkaa pitkittää aikaa mielessään.
Miten lapset odottavat?
Lapset odottavat tapahtumaa, jossa he saavat jotain, kuten syntymäpäivää tai joulua. Lapset eivät ole luonnostaan kärsimättömiä, mutta he odottavat innolla asioita, joista he saavat tyydytystä.
Poikkeaako jonottaminen muista odotustilanteista?
Jonottaminen on oppimistilanne, sivistyksen aikakauden aikaansaannos. Jonotettaessa vallitsevat tietyt sosiaaliset säännöt. Jonoon asettuminen merkitsee kykyä sopeutua tilanteeseen. Minulle jonottaminen on sivistystä puhtaimmillaan.
Kaikki eivät varmaankaan ole yhtä innostuneita jonottamisesta.
En minäkään seiso mielelläni jonossa. Mutta jonottaminen on demokraattinen tapa viettää aikaa. Odottaminen tapahtuu säädetyssä järjestyksessä, ja ihmisen paikka jonossa määräytyy vain saapumisajan mukaan.
Onko nähtävyyden ulkopuolella jonottaminen odottamisen miellyttävin muoto?
Useimmiten on etukäteen selvää, että nähtävyyden ulkopuolella joutuu jonottamaan, ja ihminen osaa asennoitua tilanteeseen. Jonottaja saattaa jopa tietää, kuinka kauan odottaminen suurin piirtein kestää. Silloin odottaminen on helpompaa kuin epämääräisessä tilanteessa. Lisäksi seurassa on helpompi odottaa. Jonossa kaikki ovat samassa tilanteessa – jonossa olijat ovat kohtalotovereita.
Milloin jonottajien kärsivällisyys loppuu?
Esimerkiksi silloin, kun joku etuilee. Se horjuttaa jonon tasa-arvoisuutta. Etuilija ei sopeudu sosiaalisiin sääntöihin, vaan hankkii muista poikkeavan aseman.
Jonotetaanko eri maissa eri tavoin?
Jokainen ihminen odottaa eri tavalla, koska aika on yksilöllinen kokemus. Tietysti on olemassa myös kulttuurillisia eroja aikaan suhtautumisessa. Esimerkiksi Itä-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa elämisen taito ja elämästä nauttiminen ovat etusijalla. Yhdysvalloissa sen sijaan elämäntahti on hektinen, eikä siellä yleensä odoteta mielellään. Poikkeus on Kalifornia, easy going -kulttuurin tyyssija. Pohjois-Euroopassa kaikki on rationaalista ja hyvin suunniteltua. Yritämme jatkuvasti huijata aikaa.
Olet julkaissut tutkimuksen Welche Farbe hat die Zeit? (Minkä väristä aika on?). Onko työ vaikuttanut tapaasi jonottaa?
Olin aiemmin kärsimätön ihminen ja tuskailin punaisissa liikevaloissa. Nyt käsitän odotustilanteen paremmin ja käytän ajan esimerkiksi ihmisten tarkkailuun. Loppujen lopuksi jonottaminen lisää odottamisen iloa.
Vinkkejä jonottamiseen
1. Yritä olla tyyni, hyväksyä tilanne ja tunnustaa odottaminen osaksi ajankäyttöäsi.
2. Pidä mielessä, että muut ovat samassa tilanteessa.
3. Leiki lastesi kanssa, lue ääneen kumppanillesi – tee jonottamisesta tapahtuma.
4. Käytä aika hyödyksesi ja tutustu muihin ihmisiin. Puhu muiden jonottajien kanssa esimerkiksi heidän jonotuskokemuksistaan tai pahimmista jonotuspaikoista.
5. Rentoudu jonossa tai pohdi perusteellisesti asiaa, joka on vaivannut mieltäsi jo pitkään.
Teksti: GEO
|
