Mika Waltari
Vieras mies tuli taloon
"Vieras mies tuli taloon keväisenä päivänä iltaruskon aikaan.” Tällä lauseella Mika Waltari aloitti pienoisromaaninsa Vieras mies tuli taloon, joka ilmestyi vuonna 1937. Kirjailija saa harvoin näin taitavasti vangittua ensimmäiseen lauseeseen koko romaanin kaaren: kevät merkitsee uuden alkua, vieras mies enteilee kolmiodraaman jännitettä, iltaruskon punertava sävy symboloi intohimoa ja väkivaltaa.
Waltari on kertonut myöhemmin, että ensimmäisen lauseen muotoiltuaan hänellä oli mielessään koko psykologisen rikosromaanin juoni, tyyli ja rytmi: tapahtumat maatalossa, kolmiodraaman henkilöt sekä heidän välillään olevat voimasuhteet.
Rapistuvassa maatalossa kohtaa kaksi epätoivoista, umpikujaan päätynyttä ihmistä: katkeroitunut emäntä ja vieras, taloon rengiksi palkattu mies. He pakenevat elämäänsä epätoivoiseen rakkauteen. Alkoholisoitunut ja mustasukkainen aviomies ampuu lopulta rengin, ja se ajaa naisen surmaamaan miehensä. Nainen menettää toivon uudesta rakkaudesta, mutta saa takaisin vapautensa.
Waltari lataa kirjaan tunnelmaa tarkoilla kuvauksilla ihmisistä ja luonnosta. Hän kertoo, miten ahdistuksen uuvuttama nainen imee itseensä maasta voimaa maatessaan pihamaalla, miten hän huomaa uuden rakkauden tunteen heräävän huuhtoessaan käsiään solisevassa kevätpurossa. Talon takana sijaitseva syvä lampi merkitsee uhkaa. Tunnelma tilalla on yhtä pysähtynyt kuin lammen virtaamaton vesi. Talolle tuova tie mainitaan tekstissä toivon tuojana: sitä pitkin mies tuli taloon ja naisen elämään. Tie toi paljon, muttei lopulta tarjonnut ulospääsyä kenellekään tarinan henkilöistä.
Waltarin kuvailemat maisemat olivat hänelle ennestään tuttuja. Hänen uskotaan sijoittaneen kirjan tapahtumat äitinsä tädin Matilda Nygranin kotitaloon, jossa Waltari vietti useita kesiä oppikouluiässä. Talo sijaitsee Pornaisten Laukkosken kylässä. Waltarin kirjassa kuvailema kylätie, syvä lampi ja kallioseinämät hallitsevat maisemaa talon ympärillä. Mustijoki halkoo sen molemmin puolin leviäviä peltomaisemia.
Maisemien kuvailu on tuskin kuitenkaan tapahtunut tietoisesti. Pikemminkin ne ovat olleet kirjailijan mielessä vahvoina muistijälkinä lapsuuden ajasta. Pisimmän jakson Waltari vietti maalla keväällä ja kesällä vuonna 1918. Maatalon askareet ja juureva elämä kävivät Waltarille tutuiksi, ja ne tekivät vaikutuksen nuoreen kaupunkilaispoikaan.
Teksti: Katriina Palo-Närhinen
|
