GEOn luontopäivä

Luonnon monimuotoisuus on ihmiselle elinehto

GEO:n luontopäivä oli osa vuonna 2010 vietettyä kansainvälistä YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuotta. Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa lajien ja elinympäristöjen koko kirjoa – ihmiselle se on elinehto. Kansainvälisistä sitoumuksista ja ponnisteluista huolimatta ihmisen toiminta vähentää yhä luonnon monimuotoisuutta.

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on ihmiselle elintärkeää. Luonto tuottaa ravintoa, puhdasta vettä ja happea eli asioita, joita ilman emme voi elää.

Vuosi 2010 oli biodiversiteetin kannalta erityisen merkityksellinen: vuonna 2002 Johannesburgissa maailman maat sitoutuivat vähentämään merkittävästi biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä vuoden 2010 loppuun mennessä. Euroopan unioni (EU) asetti vuonna 2001 itselleen haasteen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden vähentyminen samassa määräajassa. Myös Suomi on lupautunut käytännön toimenpiteisiin.

Asetettuihin tavoitteisiin ei kuitenkaan päästy kansainvälisesti eikä Suomessa – luonnon monimuotoisuus hupenee yhä ihmisen toiminnan seurauksena. Asiantuntijat arvioivat, että biodiversiteetin vähentyminen heikentää vuoteen 2050 mennessä globaalia bruttokansantuotetta jopa seitsemän prosenttia vuodessa. Eniten kärsivät maailman köyhimmät.

Monimuotoisuus puskuroi ilmastonmuutosta

Lajien ja niiden elinympäristöjen muodostamat, toimivat ekosysteemit ovat välttämättömiä kaikelle elämälle, myös ihmiselle. Luonto tuottaa ihmiselle monenlaisia hyötyjä. Näitä niin kutsuttuja ekosysteemipalveluita ovat varannot, kuten (esimerkiksi puhdas vesi, ilma jota hengitämme, geenivarat, puut), säätelypalvelut (esimerkiksi ilmaston, tautien ja tulvien säätely), kulttuuripalvelut (esimerkiksi virkistysmahdollisuudet) sekä ylläpitävät palvelut (esimerkiksi ravinteiden kierrätys).

Ekosysteemipalveluiden tuottaminen keinotekoisesti on hyvin kallista ja isommassa mittakaavassa mahdotonta. Ihminen on kuitenkin aiheuttanut toimillaan niin nopeita luonnonmuutoksia, että ekosysteemit eivät kykene sopeutumaan niihin. Seurauksena on muun muassa lajien häviäminen sukupuuttoon ja elinympäristöjen yksipuolistuminen.

Yksi merkittävä uhka on ilmastonmuutos. Noidankehä on valmis, kun ilmastonmuutoksen turmelemat ekosysteemit kiihdyttävät sitä edelleen. Monimuotoisuus puolestaan helpottaa luontoa mukautumaan ja sopeutumaan muuttuviin elinoloihin.

Poliittisia päätöksiä Japanissa vuonna 2010

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen haitat näkyvät usein vasta pitkän ajan kuluessa, mikä on haaste poliittiselle päätöksenteolle.

Tärkein luonnon monimuotoisuutta tukevaa päätöksentekoa ohjaava kansainvälinen sopimus on vuonna 1992 solmittu biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus. Sen tavoitteena on maapallon ekosysteemien, kasvi- ja eläinlajien sekä niiden sisältämien perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu, kestävä käyttö sekä biologisten luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako.

Suomi liittyi sopimukseen ensimmäisten valtioiden joukossa vuonna 1992. Kansallisia periaatteita ja toimia määrittelee valtioneuvoston periaatepäätöksellään vuonna 2006 hyväksymä Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi -strategia ja toimintaohjelma.

Lokakuussa 2010 Japanin Nagoyassa pidettiin biodiversiteettisopimuksen kymmenes osapuolikokous. Kokouksessa päätettiin vuoden 2010 jälkeisestä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteista sekä niitä mittaavista keinoista. Sopimusmaat ovat suuren haasteen edessä, sillä kielteisen kehityksen pysäyttäminen edellyttää jatkossa entistä tehokkaampia toimenpiteitä.

Lähde: ympäristöministeriö

Lisätietoja:

Ympäristöministeriö: Luonnon monimuotoisuus
Ympäristöministeriö Japanin Nagoyan kokouksessa
YK:n kansainvälinen monimuotoisuuden teemavuosi
Euroopan komissio: luonto ja monimuotoisuus

Teksti: GEO