Australia
Kenguru loikkii tehokkaasti
Kengurut etenevät tasajalkahypyin jopa 50 kilometrin tuntinopeutta. Ne kuluttavat liikuessaan säästeliäästi energiaa, vaikka vauhti olisi kova.
Kenguru on ainoa yli viiden kilon painoinen eläin, joka etenee pitkin tasajalkahypyin. Kenguruiden heimon lajeista kookkain, ihmisen korkuinen jättikenguru, voi saavuttaa jopa 50 kilometrin tuntinopeuden ja hypätä yhdellä ponkaisulla yli 12 metriä.
Kenguruiden eteneminen tasajalkahypyin on myös taloudellista.
Kengurut varastoivat maahan laskeutuessaan energiaa takaraajojensa jänteisiin ja käyttävät sen seuraavaan hyppyyn”, kertoo Craig McGowan yhdysvaltalaisesta Austinin yliopistosta. Hän tutkii kenguruiden nivelsiteiden, lihasten, luiden, nivelten, rustojen ja jänteiden toimintaa.
Kenguruiden jänteet ovat useimpiin muihin selkärankaisiin verrattuna erittäin ohuet. Ne toimivat tehokkaiden jousten tavoin ja voivat ottaa talteen jopa 96 prosenttia energiasta seuraavaa hyppyä varten.
Kengurun hapenkäyttö on tehokasta
Kenguruiden hapenkulutusta selvitettiin eräässä tutkimuksessa siten, että happinaamarilla varustetut kengurut loikkivat liukuhihnalla. Eläinten vauhdin kiihtyessä niiden hapenkulutus laski aluksi hiukan. Tietystä nopeudesta lähtien se pysyi pitkään vakiona.
Neljällä jalalla liikkuvilla eläimillä hapenkulutus sen sijaan kasvaa tasaisesti vauhdin mukana. Kenguruiden hapenkäyttö osoittaa, että niiden energiantarve ei kasva, vaikka nopeus kiihtyy.
Energiansäästöä tehostaa myös erikoinen tapa liikkua. Maahantulo puristaa kengurun raajat kokoon kuin linkkuveitsen. Joustavat jänteet venyvät pitkiksi ja pystyvät varastoimaan tavallista runsaammin energiaa.
Kengurun luut kertovat evoluutiosta
McGowan on soveltanut kengurututkimuksessa hankkimaansa tietoa ihmisten apuvälineisiin, kuten hiilikuituproteeseihin. Nykyaikaiset jalkaproteesit joustavat kuin jouset ja toimivat samaan tapaan kuin kengurun takaraajojen erikoistuneet jänteet.
”Opimme kenguruilta kuinka proteeseja voidaan parantaa, ja miten niillä pystyy liikkumaan parhaalla mahdollisella tavalla”, kertoo McGowan.
McGowan aikoo lähitulevaisuudessa selvittää kenguruiden hyppimisliikettä entistä tarkemmin tietokonemallin avulla. Simulaatiolla pyritään kuvaamaan tuki- ja liikuntaelimistön toimintoja.
”Mitä enemmän tiedämme raajojen toiminnasta, sitä paremmin kykenemme analysoimaan myös fossiileja”, sanoo McGowan.
”Eläimen liikkumistapa muotoilee sen luustoa. Luiden muoto paljastaa, miten ja miksi kenguruista tuli hyppijöitä”.
Teksti: Jörn Auf dem Kampe
|
