Etelä-Amerikka
Ecuadorin aarre Quito
Ecuadorin pääkaupunki Quito sijaitsee päiväntasaajalla. Tämä maailmanperintökohde on myös Amerikan vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki.
Quiton vanhakaupunki sijaitsee kaupungin pohjoisosan lasitornien ja eteläosan asuinalueiden välissä. Kahden miljoonan asukkaan kaupunki kiemurtelee muutaman kilometrin levyisellä alueella 50 kilometrin pituisessa laaksossa.
Quito sijaitsee 2 850 metriä merenpinnan yläpuolella päiväntasaajalla. Ei ole harvinaista, että kaupungissa sataa ja paistaa saman päivän aikana. Keskipäivällä horisontin lumihuippuiset tulivuoret heijastavat kaupunkiin kirkasta valoa.
Konkistadorit, espanjalaiset valloittajat, rakensivat Atahualpan inkakaupungin raunioille uuden Rooman kirkkoineen ja luostareineen. Siirtomaa-ajan loistosta ei ollut paljonkaan jäljellä, kun kaupunki nimettiin vuonna 1978 Unescon maailmanperintökohteeksi. Kauppiaat käyttivät palatseja varastoinaan, ja varkaat olivat pelästyttäneet turistit tiehensä.
Jälleenrakennus käynnistyi vuoden 1987 maanjäristyksen jälkeen. Katukauppiaille järjestettiin tiloja kauppojen pitoon, ja sisäpihoilta kuuluu nyt naputusta ja vasarointia. Nuoria käsityöläisiä koulutetaan käsityökouluissa aloille, jotka uhkasivat kadota kokonaan.
Vanhankaupungin uusi elämä
Vuoden 2011 Amerikan kulttuuripääkaupungiksi nimetty Quito haluaa olla muutakin kuin väliasema matkalla Galápagossaarille.
”Yksikään amerikkalainen kaupunki ei panosta rakentamiseen kuten Quito”, väittää Guido Díaz. Valkopartainen arkkitehti johtaa kulttuuriperinnön pelastamiseen erikoistunutta säätiötä. Hänen toimistoonsa kuuluu sirkkelin ääni, kun Plaza Grandella sijaitsevan piispanpalatsin kattoa uusitaan. Ensimmäinen ravintola, Mea Culpa, perustettiin kunnostettuun vanhaankaupunkiin vuonna 2003. Pian sen jälkeen lähistöllä avasivat ovensa myös uudet hotellit.
Jesuiittakirkko La Compañía hehkuu kivenheiton päässä. Kirkon sisäosa on koristeltu lehtikulta-arabeskeilla. Loistelias tyyli syntyi läheisessä San Franciscon luostarissa, jossa ensimmäinen taidekoulu aloitti toimintansa 1600-luvun alussa. Intiaanit ja mestitsit sekoittivat maurilaista ja alkuperäiskansojen taidetta ja loivat Quiton barokkikoulukunnan.
Köysiradalla neljään kilometriin
"Emme ajattele pelkästään menneisyyttä", kaupunkisuunnittelija Guido Díaz painottaa. La Ronda oli aiemmin vaarallinen punaisten lyhtyjen kuja. Nyt siellä soi iltaisin elävä musiikki. Diazin avustuksella ravintoloitsijat ovat muuttaneet hienostokortteli Mariscalissa sijaitsevan Plaza Fochin yöelämän keskukseksi.
Quitolaiset ovat löytäneet uudelleen myös kotivuorensa Rucu Pichinchan rinteet. Hotelliravintola Hacienda Rumiloman näköalaikkunoista voi ihailla kaupungin valomerta.
Vielä ylemmäs pääsee köysiradalla. 4000 metrin korkeudesta kirkot näyttävät pienoismallin rakennuspalikoilta.
Rigoberto Ascantan otsalle nousee hikikarpalo karmeliittojen nunnaluostarissa, kun hän kiinnittää alttaritaulun viimeistä kultaliuskaa paikoilleen. Kun työ on valmis, Quiton renessanssi on astunut taas askeleen eteenpäin.
Teksti: Hilmar Poganatz
|
