GEO - Uusi ikkuna maailmaan

Vuoristotauti

Heikossa hapessa

Tuhannet suomalaiset altistuvat vuoristotaudille vuosittain. Aktiiviset lomamatkat, joilla vaelletaan Himalajalla, lasketellaan Alpeilla ja kiivetään Kilimanjarolle, ovat yhä suositumpia. Monien työmatkat suuntautuvat tuhansien metrien korkeudessa sijaitseviin suurkaupunkeihin.

Ilmanpaine laskee, kun siirrytään merenpinnan tasolta korkeammalle. Koska ilman kaasuseos pysyy samana ylöspäin noustessa ja happea on ilmassa samat 21 prosenttia, hapen osapaine on korkealla vuoristossa matalampi. 5 000 metrin korkeudessa hapen osapaine on vain noin puolet siitä, mitä se on merenpinnan tasolla. Jokaisella sisäänhengityksellä ihminen saa keuhkoihinsa vähemmän happea kuin alempana hengittäessään. Sopeutuminen hapen puutteeseen on yksilöllistä, eikä sitä voi keinotekoisesti nopeuttaa.

Vuoristotauti on oireyhtymä, joka johtuu liian nopeasta noususta liian korkealle. Tutkimusten mukaan jo 2000–2500 metrin korkeudessa joka neljäs saa vuoristotaudin oireita, yli 4200 metrin korkeudessa 40 prosenttia ihmisistä.

”Huonovointisuus ei välttämättä kuulu vuorikiipeilyyn”, sanoo erikoislääkäri Heikki Karinen. Hän tutkii ihmisen toimintakyvyn edellytyksiä ääriolosuhteissa, erityisesti ylävuoristokiipeilyssä.

Vuoristotautia voi yrittää välttää. Yli 3000 metrin korkeudessa tulisi nousta korkeintaan 300 korkeusmetriä päivässä, kun korkeusero lasketaan yöpymispaikkojen välillä. Välissä on syytä pitää lepopäiviä.

Sopeutumista tukee riittävä syöminen ja juominen: hapenpuutteen takia ihminen hengästyy korkealla helpommin, ja nestettä tulisi nauttia 5–7 litraa päivässä.

Painekammion käyttöä Mount Everestillä

Hyvä fyysinen kunto ei suojaa vuoristotaudilta. Jos vuoristotaudin oireita ilmenee, nousu pitäisi keskeyttää heti tai aloittaa laskeutuminen. Lääkityksen avulla oireita voidaan yrittää lievittää. Hapen antaminen pullosta on väliaikainen ratkaisu, ja liikuteltavassa painekammiossa annettu hoito on Karisen mukaan lähinnä laskeutumisen tukiväline.

Mutta edes vuoristotaudin iskiessä alaspäin kääntyminen ei ole kaikille helppoa. Hinku nousta huipulle, vähähappisesta ilmasta johtuva arviointikyvyn heikkeneminen ja ryhmäpaine voivat saada jopa salaamaan oireita.

Lievä vuoristotauti parantuu yleensä itsestään parissa vuorokaudessa. Se voi muuttua hengenvaaralliseksi, jos oireita ei havaita ja nousua jatketaan tai jos paheneviin oireisiin ei reagoida. Riskinä on hengenvaarallinen keuhko- tai aivoödeema. Molempiin oikea hoito on evakuointi alemmas mahdollisimman nopeasti, vähintään korkeuteen, jossa potilas on viimeksi ollut ilman oireita.

Artikkeli on julkaistu GEO-lehden lokakuun numerossa 2008.

Kuva: Laskuvarjojääkärikillan Heikki Karinen (vas.), Tomi Myllys ja pumppaamassa Arri Leino harjoittelevat painekammion käyttöä Mount Everestin ylemmässä perusleirissä, 6 400 metrin korkeudessa.

  • Suosikit
  • Firefox
  • del.icio.us
  • Google
  • ie
GEO International