Norja
Kalastusloma Lofooteilla
Lofooteilla sijaitsevassa Ån kylässä voi kokeilla avomerikalastusta. Kylävierailun kruunaa nousu vuonon rinteelle, josta aukeavat huimat näkymät kohti merta.
Tuuli yltyy juuri, kun Morten Nilsen on sammuttanut moottorin. Vaahtopäät pyyhkivät Hellvågin kantta. 12-metrinen kutteri keinuu hurjasti. Matkailijat seisovat hiljaa ja odottavat käskyä. Kädessään heillä on nailonnaru, josta riippuu raudanpalanen. Sen alla on valtava ongenkoukku.
Kuuluu vain aaltojen pauhu. Sitten Morten huutaa ohjaamosta: "Go". 200 gramman painoiset pilkit eli juksat suhahtavat syvyyksiin. Matkailijat syöttävät narua Mortenin ohjeiden mukaisesti, ja jälkikasvu kannustaa heitä. ”Isä pyydystää kaikkein suurimman”, hihkaisee poika sadetakissaan.
Seitifileitä pussit pullollaan
Morten kuljettaa matkailijoita merelle kesäkuun alusta elokuun loppuun asti. Ån kylän ravintolassa tarjotaan kalaa, ja matkailijat asuvat vanhoissa kalamajoissa eli rorbuereissa. Monet Lofooteilla kävijät haluavat myös oppia kalastamaan.
Talvella turskan pyynnillä elantonsa ansaitsevan Mortenin järjestämä retki maksaa 75 euroa ja kestää 4 tuntia. Myös muista Lofoottien lounaisimman saaren Moskenesøyan satamista järjestetään kalastusretkiä, joilta palaa vain harvoin tyhjin käsin.
Kaksi isoa, noin 70-senttistä seitiä on jo noussut kannelle. Hellvåg on nyt seitiparven päällä. Kala toisensa jälkeen käy 60 metrin syvyydessä juksan kimppuun. Uistinta liikutetaan edestakaisin voimakkaasti nykimällä.
Kahden tunnin ja 30 seitin jälkeen Hellvåg palaa satapäisen lokkiparven saattelemana takaisin Ån kylään. Sen ruosteenpunaiset, 150 vuotta vanhat kalamajat hehkuvat iltapäivän auringossa. Matkailijat lähtevät laivalta pussit pullollaan seitifileitä, jotka Morten leikkasi matkan aikana kolmella nopealla kädenliikkeellä.
Majoitus kalamajoissa
Yksi perheistä laittaa ruokaa pienen retkeilymajan vieraille. Retkeilymaja on vanhan leipomon yläkerrassa. Kahvia tarjoilevat kansallispukuihin pukeutuneet naiset.
Useimmat matkailijat asuvat leirintäalueella tai rorbuereissa. Kylä muodostuu pienistä kalamajoista, jotka ovat yksi Lofoottien päänähtävyyksistä. Suosittu reitti kulkee perinteisesti sisustettujen kalastajatorppien, sepän pajan ja kuivalle maalle nostetun kutterin viereltä kalastusmuseoon. Siellä kerrotaan, miten kalanmaksaöljyä valmistetaan.
Portugalissa ja Italiassa tarjoiltu kapakala on usein peräisin Lofooteilta. Myös kapakalaa varten on Lofooteilla oma museonsa – ja lukematon määrä puupylväitä, joissa turskaa riiputetaan keväisin.
Merenpinnan tasolta vuorille
Ån vierailun kohokohta on vaellus 400 metrin korkuiselle Stokkvikin vuonon rinteelle. Reitti kulkee Ågvatnetjärveä seuraillen helppoja kiipeilypolkuja pitkin. Jyrkkä loppunousu on raskas, mutta sen jälkeen edessä aukeaa henkeäsalpaavan kaunis maisema.
Å näkyy pikkuruisena pisteenä meren ja järven välissä, terävien huippujen juurella. Alhaalla on paikka, josta Hellvåg aamulla löysi tiensä seitiparven päälle ja jossa illallinen hankittiin uistimien avulla.
Teksti: Torsten Schäfer
|
