Vuorikiipeily
Pää viileänä
Veikka Gustafsson on maamme kokenein Himalaja-kiipeilijä. Hän nousi Everestin huipulle ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1993, vain 25-vuotiaana. Kiipeilyura on jatkunut siitä lähtien, viimeiset 15 vuotta.
Gustafssonin tavoite on huiputtaa eli kiivetä kaikkien maailman yli 8000-metristen vuorten huipulle ilman lisähappea. Näistä 14 vuoresta on edessä vielä yksi, Gasherbrum I, joka sijaitsee Karakorumin vuoristossa Pakistanin ja Kiinan rajalla. Gustafssonin viime kesän tavoitteena oli kiivetä kolmen kasitonnisen huipulle. Vain Gasherbrum I:n huiputtaminen ei onnistunut.
”Keli meni niin huonoksi, etten löytänyt koko huippua”, kuvaa Gustafsson päätöstä kääntyä takaisin. Huipulle oli hänen arvionsa mukaan matkaa enää alle 70 metriä.
”Tunnin odotin, että sää selkiytyisi. Sinä aikana satoi noin 8 senttiä lunta. Se tarkoitti, että lumivyöryn riski oli olennaisesti kasvanut.”
Päätös oli kuitenkin karvas.
”Suurin pettymys tulee siitä, että kun käännyn ympäri, joudun aloittamaan koko hässäkän alusta, valmisteluineen ja rahoituksineen. Työmäärän kohtaaminen tuntuu välillä hankalalta.”
Päätös ei kuitenkaan kaduta.
”Ei ole mitään väliä, kiipeänkö yhden kasitonnisen vai olenko kiivennyt yhtään, jos vaakakupissa on se, että pääsenkö hengissä alas.”
Vuoren huipulle kiivenneet ovat aina halunneet jakaa kokemuksensa. 1920-luvulla ensimmäisten Everestin huipulle yrittäneiden retkikuntien kotiinviemisinä oli pino mustavalkokuvia ja huimia tarinoita. Kun Gustafsson oli kiivennyt Broad Peakin huipulle 8047 metrin korkeuteen heinäkuun 2008 lopussa, hän puhui kaksi tuntia satelliittipuhelimessa odottaessaan kiipeilytovereitaan – vuoren huipulla!
Internet on helpottanut etukäteissuunnittelua: tietoa on helposti saatavilla ja toisella puolella maailmaa asuvien kiipeilykumppaneiden kanssa voi suunnitella retkeä etukäteen. Onnettomuuden sattuessa myös huhut leviävät internetin välityksellä nopeasti. Elokuussa maailman toiseksi korkeimmalla K2-vuorella kuoli 11 ihmistä yhden viikonlopun aikana. Romahtanut jääseinämä katkaisi vuorelle asennetut kiinteät köydet ja ilman niitä laskeutuminen oli monille huipulle yrittäneistä liian vaikeaa. Jälkipyykkiä pestään edelleen siitä, yrittivätkö huipulle liian kokemattomat kiipeilijät – ja siitä, auttoivatko kiipeilijät hätätilanteessa toisiaan.
Kun vuorilla sattuu vakava onnettomuus, kysytään: kenen syy? Paikan päällä ovat olleet vain harvat, mutta tapahtumien arvailijoita ja moraalisten tuomioiden langettajia riittää.
Teksti: Sanna Leskinen. Kuvat Veikka Gustafsson.
|
