Vaellus
Patikoiden maailman ympäri
Gregor Sieböck on patikoinut 17500 kilometriä. Hänen tavoitteenaan on kävellä maailman ympäri.
Itävaltalainen Gregor Sieböck aloitti pitkän patikkansa vuonna 2003. Reitti kulki Itävallasta Pyhän Jaakobin eli Camiño de Santiagon pyhiinvaellusreittiä pitkin Portugaliin, Andien ylitse, pitkin Kalifornian rannikkoa, Venäjän arojen ja Uuden-Seelannin erämaiden halki.
Miksi päätit lähteä patikoimaan?
Opiskellessani talous- ja ympäristötieteitä sain idean: halusin tehdä patikkamatkan ja kampanjoida samalla ympäristön puolesta. Tahdoin näyttää ihmisille, että tänä hektisyyden ja kulutuksen aikakautena on muitakin vaihtoehtoja. Halusin elää yksinkertaisemmin ja tietoisemmin. Patikkamatkalla se on mahdollista. Lähdin siis liikkeelle Mahatma Gandhin sanat ohjenuoranani: "Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä."
Tarvitseeko ihminen rohkeutta, jotta hän voi jättää kotimaansa ja elää kulkurina?
On haastavaa jättää taakseen länsimaisen yhteiskunnan turvallisuushakuinen ajattelutapa. Kun ihminen irtisanoutuu työstään, luopuu asunnostaan ja pakkaa reppunsa, jää jäljelle vain luottamus siihen, että matkasta tulee hyvä.
Miksi päätit liikkua jalkaisin?
Käveleminen on riittävän hidasta, jotta sydän ja sielu, henki ja ruumis voivat muodostaa kokonaisuuden. Kävellessä pääsen myös suoraan kontaktiin ihmisten kanssa. Kaikkialla, Euroopan pyhiinvaellusreiteillä, inkareitillä ja Patagonian kylissä, olen kohdannut jännittäviä ihmisiä, joihin en olisi tutustunut jos olisin ollut liikkeellä autolla.
Mitä sinulla on mukanasi pitkällä vaelluksella?
Yritän yöpyä ulkona aina kun mahdollista. Varustukseeni kuuluu teltta, lämmin makuupussi, makuualusta, spriikeitin ja erilaisiin tilanteisiin soveltuvia vaatteita. Inkareitillä ilmasto-olosuhteet vaihtelivat: kävelin aavikolla, mutta jouduin myös lumimyrskyihin. Mukanani on myös karttoja ja päiväkirjani. Vaelluksen alkutaipaleella kuljetin mukanani musiikkia, mutta nykyään laulan mieluummin.
Mitä ajattelet kun olet liikkeellä?
Patikoidessani käyn läpi kokemuksiani, mietin elämääni ja ympäristöäni. Keskityn ajatuksissani kuitenkin tähän hetkeen. Se on fraasi, jonka kuulee usein mutta jota on hankala toteuttaa arkipäivän elämässä. Patikoidessa se onnistuu helposti. Otan askeleen toisen perään, kunnes hiljennyn eräänlaiseen kävelymeditaatioon.
Olet ylittänyt monia valtionrajoja. Tulivatko omat rajasi vastaan missään vaiheessa?
Jo ensimmäisen 20 kilometrin jälkeen vastassa oli ensimmäinen: raskas rinkkani. Laskin sen selästäni, pystytin teltan ja mietin miten ihmeessä jaksan tavoitteeseeni. Niinpä tyhjensin rinkkani kaikesta turhasta. Kun olin vähentänyt rinkan painoa, kävi liikkuminen paljon helpommin. Sen jälkeenkin omat fyysiset rajani ovat tulleet vastaan toistuvasti. En mitenkään valmentautunut patikointia varten, vaan lähdin yksinkertaisesti vain liikkeelle. Sen jälkeen kun olin kulkenut 30 kilometriä päivässä, mietin, selviäisinkö 40 kilometristä, ja sitten 50 kilometristä. Kävelin Espanjassa ensimmäistä kertaa 60 kilometriä päivässä. Oli hienoa testata, miten paljon jaksaa.
Pitkällä vaelluksella ei törmää varmaankaan pelkästään fyysisiin rajoihinsa.
Se on totta. Yritin voittaa myös henkiset rajani, ja siinäkin patikointi auttoi. Mietin usein, onko elämä ilman rajoja mahdollista. Millaista se voisi olla? Millaisia henkisiä rajoja luon itse itselleni? Kulkiessani tunsin, miten kaikki on yhteydessä keskenään, eikä elämässä ole mitään erottavaa. Yritin mielessäni ylittää sellaisia rajoja, joita olin itse luonut itselleni tai jotka olivat syntyneet yhteiskunnan tai kasvatuksen vaikutuksesta.
Kuinka motivoit itseäsi jatkamaan?
Voimakkaat kokemukset antoivat minulle voimaa. Viikkojen matkan jälkeen saapuminen kuumalle lähteelle, kylpeminen lämpimässä kylpyammeessa tai nukkuminen lämpimässä sängyssä olivat todellisia huippuhetkiä. Eniten voimaa saan kuitenkin kohtaamisista ihmisten kanssa.
Tottuvatko jalat jatkuvaan rasitukseen?
Jalkani ovat antaneet selkeän viestin, jos olen vaatinut niiltä liikaa. Kaliforniassa asfaltilla käveleminen pitkin valtatie 1:stä ja valtatie 101:stä rasitti jänteitä. Oli aika pitää tauko. Viime aikoina en ole asettanut itselleni mitään kiinteää tavoitetta enkä ole saanut ainoatakaan rakkoa.
Oletko jälleen tienpäällä?
Kierrän nyt Euroopassa vanhoja pyhiinvaellusreittejä ja ympäri Norjaa. Kuljen reittejä, joita ihmiset voivat kulkea jäljessäni. Haluan näyttää mitä jännittävää Euroopan mantereella on tarjottavana. Aina ei tarvitse lähteä kauas.
Mitä matkalla ikävöi eniten?
Paikkaa, jonne jäädä.
Sieböck kertoo projekteistaan verkkosivuillaan:
Teksti: GEO
|
