- >
- Tiede
- >
- Villejä visioita ilmastonsuojelun hyväksi
Ilmastonmuutos
Villejä visioita ilmastonsuojelun hyväksi
Mielikuvituksella ei ole rajoja, kun tutkijat yrittävät pelastaa maailman ilmastonmuutoksen tuhoilta.
Tutkimusjäänmurtaja Polar-sternin tutkijat lannoittivat kuudella tonnilla rautaa 300 neliökilometrin alueen Eteläisellä jäämerellä tämän vuoden tammikuun ja maaliskuun välisenä aikana. Lannoituksen seurauksena syntyvän keinotekoisen leväkukinnon oli tarkoitus sitoa ilmakehän hiilidioksidia, joka levien kuoleman jälkeen vajoaisi merenpohjaan.
LOHAFEX-hankkeen perusajatus oli, että kasvihuonekaasu pysyisi sitoutuneena lietteeseen vuosisatojen ajan – kunnes virtaukset huuhtoisivat suurimman osan pohjasta ylös ja se karkaisi takaisin ilmakehään. Vaikka ratkaisu olisi vain väliaikainen, saksalaisen Alfred Wegenerin merentutkimuslaitoksen (AWI) ja Intian kansallisen merentutkimuslaitoksen (NIO) tutkijat toivoivat menetelmästä olevan apua ilmastonsuojelussa.
Vietettyään kuusi viikkoa merellä tutkijat kokivat takaiskun: heidän laskelmansa menivät pieleen ilmeisesti nälkäisten äyriäisten, katkojen, takia.
”Merenpohjaan vajosi katkojen saalistuksen jäljiltä vain vähäinen määrä hiiltä”, AWI ilmoitti.
Geoengineering eli teknisten ratkaisujen keksiminen ilmastonmuutoksen estämiseksi on kasvattanut suosiotaan. Esimerkiksi yhdysvaltalainen tähtitieteilijä Roger Angel pyrkii hillitsemään maapallon lämpenemistä levittämällä avaruuteen valtavan auringonvarjon, joka koostuisi 16 biljoonasta seitinohuesta piilevystä. Sen pitäisi leijua juuri siinä kohtaa Auringon ja Maan välissä, jossa näiden taivaankappaleiden vetovoimat kumoavat toisensa. Angel ampuisi varjon avaruuteen kolmen kilometrin korkuisilla erikoistykeillä.
Edesmenneellä fyysikko Edward Tellerillä, vetypommin isällä, oli samankaltainen ajatus. Hän visioi, että miljoonat pienet alumiiniset ilmapallot liitelisivät stratosfäärissä, jossa ne varjostaisivat maapalloa auringon säteilyltä.
Kemian nobelisti Paul Crutzen haluaisi rikastaa stratosfääriä miljooneilla tonneilla rikkidioksidia voimistaakseen pilvien muodostumista. Tehtävän voisi hoitaa erityisillä ilmapalloilla, joita lähetettäisiin tuhansittain ilmaan tropiikista. Vapautetut hiukkaset hajottaisivat auringonvalon luonnollisten pilvien tavoin. Inspiraationsa Crutzen sai tulivuorenpurkauksesta Filippiineillä: vuonna 1991 Pinatubo syöksi ilmaan niin paljon pölyä, että maapallon lämpötila laski tilapäisesti 0,5 asteella.
Ympäristönsuojelijat kritisoivat futuristisia suurprojekteja siitä, että niissä unohdetaan tärkein: hiilidioksidipäästöjen voimakas hillitseminen sellaisten käyttövoima- tai tuotantotekniikoiden avulla, jotka tuottaisivat selvästi vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vanhat tekniikat.
Artikkeli on julkaistu GEO-lehden elokuun numerossa 2009.
Teksti: GEO






